NÄKEMYKSIA TEKSTIILIN PERUSTEOLLISUUDEN TERVEYSKYSYMYKSISTÄ

Tekstiiliteollisuus on historiallisesti ollut Suomen työterveyshuollon edelläkävijöitä. Finlaysonin tehtaan museossa tohtori Molin todistaa esim. patruuna Uhden maksaneen hoitokorvauksia tapaturmasta vuodelta 1839. Yhtiöön perustettiin Suomen ensimmäinen sairauskassa, Suomen ensimmäisiä tehtaan sairaaloita niin Tampereelle kuin Forssaan, varmaankin ensimmäinen eläkeläisten vanhainkoti, jne. Myös muissa tekstiiliteollisuuden suuryrityksissä oli vastaavaa toimintaa. On selvää, että terveydenhuolto painottui sairaanhoitoon. Toki otettiin kantaa myös niin hygieenisiin kuin ergonomisiin kysymyksiin.

 

1970-luvun alussa suomalaisen työpaikkaterveydenhuollon painopiste keskittyi ennaltaehkäiseviin toimintoihin, työterveyshuolto oli pop-asia. Se koettiin tärkeäksi ja siihen panostettiin maassamme yhdessä työsuojelun kehittämisen kanssa. Näin tapahtui myös tekstiilin perinteisessä työpaikkaterveydenhuollossa. Panostaminen ei niinkään näkynyt rahallisessa mielessä vaan toiminnan laadussa. Vanhalla ja perinteisellä työterveyshuollolla oli erittäin hyvät edellytykset tähän sisällön muuntumiseen. Meidän ei tarvinnut enää tehdä niitä virheitä joita helposti toimintaa aloitettaessa tulee.

Työterveyslaitos kiinnostui raakapuuvillapölykeuhkosairaudesta (byssinosis) ja tekstiilin perusteollisuus suhtautui erittäin myönteisesti työntekijöiden terveyden vaalimiseen ja parantamiseen ja aktiivisesti myötävaikutti ja mahdollisti byssinoosi-tutkimusten suorittamisen Suomessa. Tätä vanhaa, mutta meillä aiemmin diagnostisoimatonta, sairautta löytyi seitsemisenkymmentä tapausta. Työsuojelupuolella aktivoiduttiin pölyn määrän vähentämiseen ja tässä onnistuttiinkin ollen pölypitoisuudet nykyään kymmenesosa i 5 vuotta sitten olleesta tasosta. Samalla byssinoosi-tapaukset vähentyivät ja ovat tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen historiaa suomalaisessa työterveyshuollossa. Pölypitoisuuksien vähentymisen myötä obstruktiiviset (ahtauttavat) keuhkosairaudet vähentyivät myös. Koneteknisen kehityksen myötä melupitoisuudet vähentyivät ja meluvammat, jotka toki ovat huomattava osa tekstiilin perusteollisuuden ammattitauteja, on katsottava nykyisellään aisoissa olevaksi ongelmaksi. Meluvammaanhan meillä toki, kuten hyvin tiedämme, on kaikki ehkäisymahdollisuudet olemassa.

Kiinnitimme huomiomme 70-luvun alkupuolella myös väri- ja viimeistysaineisiin, joitten aineitten kohdalla on syytä otaksua terveydellistä haittaa jossain määrin esiintyvän. Kirjallisuudesta ei kuitenkaan tällä sektorilla minkäänlaista apua löytynyt ja tekstiilin perusteollisuus entiseen tapaansa mahdollisti Työterveyslaitoksen suunnitteleman tutkimuksen käynnistymisen kenttätasolla. Nykyselvittelyjen myötä olemme edelleen tuntemattomassa viidakossa kyseessä olevien aineiden terveyshaittojen suhteen. Työtekijöiden kohdalla olemme keskittyneet maksan ja neurologisten funktioiden ja keuhkojen toiminnan sekä ihottumien selvittelyihin. Työterveyshuollon kehotuksesta on myös suomalaisesta värjäystoiminnasta mm. karsinogeenit – siis syöpää aiheuttavat väriaineet poistettu. Mitään merkittäviä sairastumisia ei toistaiseksi värjäys- ja viimeistelyaineiden aiheuttamina ole havaittu epäilyistä huolimatta. Brodeeraus ja silkkipaino ovat tekstiilipaino menetelmiä jotka eivät aiheuta ihottumaa.

Uutena ongelmana tekstiiliteollisuudessa on ilmaantunut allerginen alveoliitti – homepölykeuhkosairaus, jota tautia on joitakin tapauksia diagnostisoitu sekä trikooteollisuudessa että kutomoteollisuudessa. Kyseessä on ennen kaikkea ilmastointijärjestelmiin ja lähinnä kostutuslaitteistoihin pesiytynyt homeongelma. Homepölykeuhkotauti erittäin epämiellyttävänä ja myös mahdollisesti jossain vaiheessa eläköintiin johtavana sairautena on käsitykseni mukaan nykyisellään hallinnassamme. Ongelman eliminoimiseksi on suoritettu yhteistyössä VTT:n sekä Työterveyslaitoksen ja vakuutusyhtiöiden kuin eri kuidunvalmistajien kanssa perusteellista selvittelyä sopivan desinfiointimenetelmän löytämiseksi kuin myös työpaikoilla, joissa tautia on esiintynyt, on suoritettu hyvinkin laajamittaisia puhdistus- ja teknisiä parannustoimenpiteitä.

Tällä hetkellä katson suurimmaksi työpaikkaterveydenhuollolliseksi ongelmaksi tekstiiliteollisuudessa tuotannollis-taloudellisista seikoista lähinnä johtuvan saneeraustoimintojen aiheuttaman epävarmuuden tunteen henkilöstön keskuudessa tulevaisuudesta, työpaikan säilymisestä. Voisimme kai puhua psyykkisen työsuojelun ongelmasta. Ongelmasta, jonka ratkaisumalli työlääketieteen kannalta on tiedossamme, mutta johon kuitenkaan emme kykene lääkkeitä käytännössä antamaan. Vaikutusmahdollisuutemme keskittyvät vain ja ainoastaan yksilötasolle. Tässä työssä tiedämme usein onnistuneemme, mutta myös erittäin usein halusta huolimatta epäonnistuneemme.

En kuitenkaan usko tekstiilin perusteollisuuden tulevaisuuden näkymiä niin synkäksi kuin monissa tiedotuslähteissä usein esitetään ja sama koskee myös tämän alan työpaikkaterveydenhuoltoa.